Laatokan-Karjala
Elinkeinoista
Rannikon ihminen oli kaukaa muinaisuudesta 1900-luvulle asti riippuvainen kalasta. Kivikauden miehen haapio ei kestänyt tuuliselle ulapalle menoa, mutta sokkeloisessa saaristossa saattoi melkein aina kalastaa, löytyi kostetta monensuuntaisille tuulille. 1700-luvulla alkoi laatokanveneen kehittyminen erinomaiseksi kulkuvälineeksi. Sillä mentiin tuulellakin ulapalle, selvittiin tai hukuttiin. Kalaa saatiin omaan pöytään. 1600-luvulla lohta vietiin sumppuveneillä Tukholmaan ja 1700-luvun alusta lähtien kaikenlaista kalaa Pietariin. Metsän riista oli ravinnon lisänä ja vaihtelevina turkiskausina vaurauden tuojana.
Väestö
Asutuskartta vuodelta 1882 näkyy tästä linkistä.
Alueen sisäistä kiinteyttä kuvastaa se, että 1930-luvun lopuille asti Sortavalan saaristossa puhuttiin yhtenäistä murretta, Pellotsalosta ja Mäkisalosta idässä Sammatsaareen, Niemisiin ja Kuokkaniemelle lännessä. Molempiin suuntiin murre muuttui selvästi edellämainittujen fyysisten rajojen takana. Mantereella, mm. Harlussa, Läskelässä ja Sortavalan kaupungissa savolaismurteiden piirteet alkoivat syrjäyttää alkuperäistä.
Rajautumista itään päin korosti uskontojen raja. Sortavalassa luterilaisia oli västöstä n. 90%, kreikkalaiskatolisia n. 10%, Impilahdella suhde oli 50-50 ja siitä itään väestön pääosa oli kreikkalaiskatolista.
Suomen rajojen muutokset
Sortavala Laatokan pohjoiskärjessä, idän ja lännen välisten rajalinjojen puristuksessa. Kaikki rajanmuutokset ovat olleet sotien seurausta. Jokaisella kerralla valloittajan kulttuuri on syrjäyttänyt edellisen, viikinkikaudesta toiseen maailmansotaan asti (800...1278, 1617...1721, 1812...1917 ja 1917...1944).