Suomen rajojen muutokset
Sortavala Laatokan pohjoiskärjessä, idän ja lännen välisten rajalinjojen puristuksessa. Kaikki rajanmuutokset ovat olleet sotien seurausta. Jokaisella kerralla valloittajan kulttuuri on syrjäyttänyt edellisen, viikinkikaudesta toiseen maailmansotaan asti (800...1278, 1617...1721, 1812...1917 ja 1917...1944).
Poikkeuksena on Viipurin läänin liittäminen juuri muodostettuun Suomen suuriruhtinaskuntaan 1.1.1812.
Kannas ja Laatokan Karjala siirtyivät silloin suorasta Venäjän ja sen lakien alaisuudesta Ruotsin vallan ajalta periytyneiden Suomen lakien alaisuuteen. Seurauksena oli nopea vaurauden ja hyvinvoinnin kasvu. Sortavalan kauppa kehittyi voimakkaasti ja röttelökuntoon rapistunut kaupunki rakennettiin kokonaan uudelleen 25 vuodessa.
Lappi on kuulunut Suomen alueeseen vasta 1809 lähtien. Suomen suuriruhtinaskunta erotettiin alueena jo 1600-luvulla tai oikeammin jo Juhanan tullessa Suomen herttuaksi 1500-luvulla. Magnus Ducatus Finlandiae ja sen raja kulki Turun rauhaan 1809 asti Kemijokea myöten Rovaniemen seudulle ja siitä kaakkoon itärajalle. Pohjoinen Lappi kuului siis Norrbottenin lääniin ja Norrlantiin.
Lapin itäosan rajamuutokset ennen 1809 rajanvetoa eivät kuuluneet siis mitenkään Suomeen. Vain hiippakuntajaossa Inarin pappi oli yhteydessä suomalaisiin, muutoin Lappi oli kokonaan Norrlannin hallinnossa Kaikissa kartoissa joissa Suomi esitetään omana kokonaisuutenaan 1600-luvulta 1800-luvun alkuun, Lappia ei siten näy sen yhteydessä.
Suomen sodan jälkeen Ruotsin ja Venäjän rajaksi sovittiin Tornionjoki entisen Kemijoen sijasta. Suomeen liitettiin siis koko Lappi.
Lisää itärajan kehityksestä löytyy UM:n This is Finland-sivustosta Tracing Finland’s eastern border.