Kaupunki perustettiin 1643. Itä-Suomeen ja Vienaan suuntautuvan kaupan turvin se kehittyi nopeasti. Vuonna 1721 kaupunkioikeutensa menettänyt Sortavala nimettiin uudelleen kaupungiksi v.1783, mutta ratkaiseva käänne parempaan päin alkoi vasta 1812, kun Viipurin lääni siirrettiin Pietarin hallinnollisesta alaisuudesta muun Suomen yhteyteen. Sortavalan kaupunki rakennettiin kokonaan uudelleen vv.1812 – 38. Vaatimattomasta hirsimökkikylästä kehittyi laudoitettu ja maalattu kaupunki, jonka rakennusten koko oli kaksinkertainen verrattuna entiseen.
Sortavalan seminaarin synty
Sortavalan viimeinen 80 vuotta kestänyt nousukausi käynnistyi henkisellä alalla. 1864 aloitti toimintansa yksityinen Herman ja Elisabet Hallonbladin perustama Kymölän kansakoulu, joka muuttui seminaariksi 1880. Kansakoulunopettajat loivat merkittävän osan siitä suomalaisesta hengestä, jonka turvin maa itsenäistyi ja myös säilytti itsenäisyytensä.
Taloudellisen nousun merkkipaaluna oli v. 1894 valmistunut Karjalan rata Viipurista Sortavalan kautta Joensuuhun. Rata korvasi tuhat vuotta jatkuneen vesiliikenteen monin verroin tehokkaammalla kuljetuskapasiteetilla ja käynnisti teollistumisen. Helylään perustettiin 1881 koulukalustetehdas. Kaupungin itäpuoliselle kilometrin pituiselle rannikkokaistalle nousi sahoja ja telakka sekä 1930-luvulla vaneritehdas.
1920-luvun kiihkeää rakennuskautta ja kaupungistumista seurasi 30-luvun lama joka kääntyi nousuun 1937 – 1939. Silloin valmistuivat kaupungin maamerkeiksi As Ov Riutta, Seurahuone, Itä-Karjalan liiketalo ja Hospiz.
Asukkaita Sortavalassa 1939 varsinaisessa kaupungissa asui 4253 asukasta ja esikaupungeissa asui 4467 asukasta, yhteensä 8720 asukasta.
Sortavalan esikaupunkien kohoaminen
1900-luvun alussa kohosivat esikaupungit Vakkosalmi, Genetz, Mansikkamäki, Nousiaisenmäki ja Puikkola parissa vuosikymmenessä kaupungin rajojen ulkopuolelle. Asukkaita niissä oli lopulta yhteensä yli 4500 eli lähes saman verran kuin kaupungissa.