Luostaritoiminta oli pysähdyksissä lähes 50 vuotta neuvostovallan aikana. Uusi veljestö saapui saarille talvella 1989. Suurimmillaan veljestö on ollut 1900-luvun alkuvuosina, jolloin se apu-henkilöstöineen oli määrältään yli 1300. Vuonna 1939 iäkkääseen luostariveljestöön kuului noin 300 henkeä. Nyky-veljestössä on 2000- luvulla ollut runsaat 100 jäsentä.
Liikkuminen saarilla on periaatteessa vapaata, mutta joissakin kohteissa käyntiin pitää saada lupa. Luvanvaraisia ovat kaikki luostarikäytössä olevat skiitat kuten Kaikkien pyhien skiitta ja Pyhän Nikolaoksen skiitta. Niissä vierailuihin tarvitaan luostarin johtajan lupa. Ilman lupaa voi käydä esimerkiksi Igumeenien hautausmaan, Uuden Jerusalemin, Getsemanen, Öljymäen sekä Igumeenien lampien Konevitsan skiitan ja Karjahovin alueilla.
Kirkoissa voi käydä jumalanpalvelusten aikana tai pyytämällä lupa tutustua kirkkoihin. Hyvä tapa edellyttää kirkollisten säännösten noudattamista kirkoissa käytäessä. Pääsääntönä on kirkkoja ja kirkollisia menoja kunnioittava käyttäytyminen sekä naisilla venäläisten ortodoksikirkkojen pukeutumistapa, mikä edellyttää selvästi polvien alapuolelle ulottuvan tumman hameen ja päässä mielellään tumman huivin käyttöä. Hameita ja huiveja saa lainaksi Pääkirkon sisäpihaa valvovalta munkilta. Maisemien, mitkä todella ovat näkemisen arvoisia, ihailemiseen Pääkirkon kellotapulista tarvitaan myös erityinen lupa.
Vierailijan on syytä välttää vesijohtoveden juomista keittämättömänä Pääluostarin alueella. Avotulen polttaminen on kiellettyä kaikkialla Valamon saaristossa.
Albumeja Valamosta löytyy galleriasta.
Tarkempaa tietoa Valamosta löytyy Valamoseuran sivuilta.